keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Dreaming of Broadway / Teatteriravintola Kivi 29.11.2017

Ei ole helppoa olla musikaaliartisti Suomessa, sen todistavat Helena Rängman ja Pyry Smolander. Loputtomia koe-esiintymisiä, paljon työtä, hikeä ja kyyneliä roolin saamiseksi. Joskus tärppää, useimmiten ei. Mutta on mainiota että tästä artistin arjesta saadaan aikaiseksi pienimuotoinen musiikkikabaree, tai miksikä tätä nyt voisi kutsua. Enemmän kuitenkin konsertti juonella kuin musiikkipitoinen näytelmä. Määritelmistä viis kun homma toimii.

     

Dreaming of Broadway on mainio musikaalipotpuri kahden karismaattisen ja lahjakkaan esiintyjän hoivissa. Kuulimme erilaisia musikaalitulkintoja, suomeksi ja englanniksi, ja olihan tässä taustajuontakin. Tarina on nivottu biiseihin löyhästi, mutta kumminkin. Vuorotellen lauletaan, välillä yksin ja välillä yhdessä. Aika moni biisi on tuttu itselle, mutta enemmän on ehkä tuntemattomia, koska en ole mikään musikaali-intoilija. Näistä esimerkkimusikaaleista olen nähnyt vain Mamma Mian, La Cage aux Follies'in, Jekyll & Hyden ja Les Miserablesin. Toiset biisit toimivat paremmin ja istuivat tarinaan. Tarinaan, jossa koitetaan saada rooleja suomalaisella musikaalikentällä. Mitä koe-esiintymisissä tapahtuu? Mitä tapahtuu kaverusten väleille kun toinen saakin roolin ja toinen ei? Onko se esiintymään pääsykään yhtä auvoa?

Kaikkea tätä säestää loistava pianisti Joonas Mikkilä, jolla on vähän muutakin roolia kun pelkkä hieno soitto. Lisäksi äänirooleissa kuullaan Saara Lehtosta, Riikka Korpea ja Marko Keskitaloa.

    

Esityksessä on paljon huumoria ja sellaista hyväntahtoista kuittailuakin. Suomessa ei kovinkaan moni teatteri ja taho toteuta musikaaleja, joten rooleihin on kova hinku ja tunku. Kaikki eivät mahdu mukaan, ja ylipäätään esiintyjät ramppaavat casting-tilaisuuksissa alvariinsa. Tämä välittyy hyvin kyllä lavalta. Helena ja Pyry vetävät vauhdilla tanssikoreografioitaan ja koittavat tehdä vaikutusta casting-ihmisiin.

Koko Dreaming of Broadway on Rängmanin ja Smolanderin omaa käsialaa, lisäaplodit siitä. Kumpaakin on tullut nähtyä monissa musikaaleissa, ja tarttee sanoa että laulu kulkee ja lavakarisma on suuri. Molemmilla. Jos minä olisin casting-asioista päättävä tyyppi, niin kummallekin heti kaikki pääroolit, eikä aina vain Maria Lundille :-)

Ilta Kulttuuriravintola Kivessä kului kuin siivillä ja moni melodia jäi päähän soimaan. Kiitos!

Tää on varmaan sellainen juttu mitä tämä kolmikko voi esittää monen vuoden ajan, aina sopivan aikaraon löytyessä. Ainakin toivon niin!


Kuvat otin itse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti