Mutta mutta. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan. Kyllähän mä tiesin että riski on olemassa, sillä McRae oli kaikissa some-kanavillaan laittanut kuvaa viimeisillään raskaana olevasta vaimostaan, että hetkenä minä hyvänsä on synnytyksen aika. Mutta pettymys oli silti ihan valtava kun juuri ennen esitystä tuli kuulutus että McRaen roolin tanssii Federico Bonelli! Voi kettu sentään! Illemmalla oli jo uudesta lapsesta (Frederick Charles McRae) kuviakin tarjolla. Mutta ei se paljoa mua lohduttanut.
Kaksi ensimmäistä näytöstä kertoi tsaariperheen elämästä, jonka vallankumous julmalla tavalla päätti. Musiikki Tšaikovskia, ensimmäisestä sinfoniasta ja muistakin. Lavastus ja puvustus on myös ns. perinteistä. Miehillä sotilasunivormuja, naisilla venäläisiä päähineitä. Ja sitten vallakumoukselliset maalaishenkisine asuineen. Perinteistä, kaunista ja taitavaa työtä tanssillisestikin.
Mutta kolmas näytös oli kuin eri teoksesta. Nyt ollaan mielisairaalassa, Anna Andersonin hiukset ovat keritty lyhyiksi, ja mekkokin on sairaalakaapu. Lavastuksena sairaalasänky ja värimaailma vihertävää ja kalvakkaa. Musiikki on nyt hyvin erilaista myös, lähinnä Bohuslav Martinun Fantaisies Symphoniques -teosta. Joten tanssikin on ehkä lähempänä nykytanssia kuin perinteisempää balettia. Välähdykset ja muistikuvat, houreet ja todellisuus, menneisyys ja nykyisyys. Kaikki sekoittuu naisen mielessä. Mikä oli totta ja mikä ei. Geenitesteillä on osoitettu ettei Anna Anderson ollut Anastasia, vaikka hän itse halusi niin uskotellakin. Tämä ristiriita on tuotu hienosti esiin kolmannessa näytöksessä. Musiikki ei niin iskenyt, mutta tanssi oli sitäkin hienompaa!
Baletti oli kyllä Lauren Cuthbertsonin juhlaa. Tämä oli lavalla paljon, nimiroolissa kun oli, ja tanssi upeasti! Mukana oli riipaisevaa tunnetta ja varsinkin kolmannen näytöksen tanssi oli niin vahvaa ja taiturimaista. Loppujen lopuksi se McRaen eli nyt sitten Bonellin rooli oli aika pienehkö, ja hyvin Bonellikin veti. Tämän parina oli ihastuttava Sarah Lamb, Tsaarin entisenä heilana. Tämän totaalisesti muista poikkeava asu oli tyrmäävä - musta upea asu. Kolmiodraamaa tanssin merkeissä, kun tsaaripari ja vierailijat tanssivat. Gary Avis oli ihan vaikuttava tsaari Nikolai. Rasputin (Eric Underwood) luimi taustalla synkeänä kaksi ekaa näytöstä, mutta kolmannessa hänkin pääsi tanssimaan kunnolla, eniten Annan kanssa. Yksi vallankumouksellinen (18-vuotias Prix de Lausanne tanssija Vincenzo di Primo) oli mestarillinen; aivan upeita hyppyjä!
Kolmannen näytöksen kohokohdat olivat Anna/Anastasian duetot. Aviomiehensä (Thomas Whitehead) ja Rasputinin kanssa. Upeaa tanssia, huh. Esityksessä oli myös näyttäviä joukkokohtauksia, tottakai. Sotilaita rivistöissä, keisarilliset tanssiaiset, vallankumouksellisia, tsaariperhe.
Kaikenkaikkiaan nautinnollinen ilta, vaikka juuri se tanssija ketä halusin nähdä olikin pois. Mun paikka oli todella hyvä hinta-laatusuhteeltaan (£27) ja siitä näkyi kaikki hyvin, vaikka olikin ylimmällä parvella. Viereen sattui istumaan myös yksin oleva ihminen ja meillä oli paljon puhuttavaa kummallakin väliajalla. Ja mulla on onneksi jo lippu tammikuulle katsomaan Pähkinänsärkijää, missä Steven McRae (toivottavasti!) tanssii! Ettei hätä ole tämän näköinen.
Esityskuvien copyright Tristram Kenton
muut omia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti