Tässä on paljon samoja kaikuja kuin Juuso Kekkosen loistavassa Outo Homo -esityksessä. Siis valistusmielessä. Eli tiettyjä sanoja ja käsitteitä käydään läpi kanadansuomalaisen Jamie MacDonaldin luotsatessa hommaa. Mutta sitten siellä väleissä kuullaan suoraan asianosaisten mielipiteitä, kommentteja, tanssia, performanssia... niin livenä kuin videollakin. Näin esityksestä ei tule liian raskas tai luentomainen. Kaukana siitä. MacDonald on tosi rento ja hyvä esiintyjä, huumoria unohtamatta.
Taustan videoseinällä katsotaan valokuvia ja niitä haastatteluja. Osa haastatelluista on paikalla nytkin, eli tarkemmin sanottuna Maru, Valto, Venni ja Aro. Ja voi hitsi kun mua yhtäaikaa liikuttaa ja surettaa ja ilahduttaa. Tunteet on siis pinnassa. Miten pienillä jutuilla sitä mies/naisnäkökulmaa laajennetaan. Ja miten pienillä eleillä ja liikkeillä luodaan mielikuvaa feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta. Miten ihmiset käyvät pissalla. Miten ihmiset tanssivat. Miten ihmiset poseeraavat ja kuinka eri näköistä se on, kuin naismaisia asentoja ottaakin joku katsojan mielestä mieheltä näyttävä.
Miksi ketään pitäisi luokitella mihinkään? Miksi kaikille pitää antaa joku leima? Jokainen saisi olla sitä mitä haluaa ja tykätä kenestä haluaa. Tai ainakin näin pitäisi olla, Suomenkin kaltaisesssa länsimaisessa sivistysvaltiossa. Todellisuus on ihan toista. Välillä en tiedä itkisikö vai nauraisi, esim. kun yksi esiintyjistä kertoo saaneensa mummoltaan vuoden friikki-palkinnon!
Eivät kaikki koe olevansa 100% homoja tai 100% heteroitakaan, joten miksi ihmeessä kaikki olisivat 100% trans- tai 100% cis-gender myöskään? Iso osa ihmisistä asettunee jonnekin välimaastoon. Ja se kummallinen ajatus miten valkoinen heteromies on kaiken luomakunnan kruunu, AAAARGH! Mutta tähän törmää kyllä muutenkin kuin kuulumalla johonkin vähemmistöön. Naisethan ovat tämän yhteiskunnan hylkiöitä, monella tapaa.
Videolta katsotaan myös muutamien kansanedustajiemme kommentointia, ja tekee mieli kiemurrella tuolilla ja voihkia ääneen. Teuvo Hakkarainen todellakin edustaa luomakunnan kruunuja... Puhumattakaan Päivi Räsäsen, Mika Niikon ja Ben Zyskowiczin kommenteista. Ja entä se vuohen ja tiikerin ystävyyssuhdevideo, joka Venäjän homopropagandalakien mukaan on tuomittavaa? Teatterikesän yleisö oli ainakin ihan yhtä awww-ääntä sen edessä.
Mitään varsinaisesti uutta asiaa itselleni ei esitys sisälläkään, mutta ei tarvitsekaan. Jaa no, käsitettä pinkwashing kyllä avattiin hyvin. Mutta pelkästään se rohkeus mitä tällä porukalla on, antaa voimia kelle hyvänsä. Ulkopuolisuus, vieraus, toiseus, kukapa meistä ei olisi sellaisia fiiliksiä joskus kokenut. Mutta harva varmaan sellaisessa mittakaavassa kun transväki.
Uusiseelantilaisen tutkimuksen mukaan 40% transnuorista koittaa itsemurhaa ennenkuin täyttää 18 vuotta. Aivan kamalia lukuja. Suomessa nelisensataa ihmistä aloittaa sukupuolenkorjausprosessin vuosittain, eli ihan pienistä määristä ei meilläkään ole kyse. Toivoisin että translakia muutettaisiin siten, että jatkossa ei kenenkään tarvitse kuitenkaan luopua muutoksen myötä lisääntymiskyvystään.
Ohjaaja Teemu Mäen ajatuksia esityksestä kannattaa lukea Teatterikesän sivuilta.
Transformations on kantaaottava, yhteiskunnallinen, ajankohtainen, poliittinen, tiedostava ja hieman ahdistavakin. Mutta myös voimaannuttava. Pilke silmäkulmassa mennään, vaikka asia on mitä vakavin. Lämmin kiitos koko tiimi! 2,5 tuntia hurahtaa kuin siivillä.
Väliajalla katsojille tarjottiin (ilmaista) vegaanipullaa ja mehua - iso kiitos!!
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.
Valokuvien copyright ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti