Vadelmavenepakolainen / Teatteri Eurooppa Neljä 7.7.2016

Näin Vadelmavenepakolaisen muutama vuosi sitten Tampereen teatterissa, ja hauskahan se oli, kuten kirjakin. Miika Nousiaisen Metsäjätti oli myös hyvä näytelmänä, joten syksyllä ilmestyvää Juurihoitoa sopii odottaa (sekä kirjaa että näytelmää Kansallisteatterissa). Olin alunperin ajatellut mennä katsomaan tätä vasta heinäkuun puolivälin jälkeen, mutta kun olikin mahdollisuus osallistua Jyvässeudun bloggarien kanssa ennakkonäytökseen, ja Teatteri Eurooppa Nelosen tarjoamaan pre-show tapaamiseen, niin piti hieman sumplia suunnitelmia.

Kerkesin teatterille puolisen tuntia myöhässä, kun siirtyminen Messilästä Laukesin esityksestä hieman kesti. Mutta hyvin kerkesi nauttimaan Safkamestarien tosi maukkaista antimista (varsinkin lihapullat oli tosi hyviä, nam!) ja kuuntelemaan muiden bloggaajien juttuja (kaikki muut paikallaolijat olivat ns. lifestyle-bloggaajia). Hyvissä ajoin ennen esitystä siirtyminen sitten pelipaikoille eli Laajavuoren laskettelukeskukselle. Ihan ensimmäinen vierailuni näihin maisemiin, joskus talvisaikaan olen muksuna muistaakseni käynyt. Paikalle oli rakennettu kiinnostavan näköinen seikkailurata, johon heti alkoi tehdä mieli. 25 euroa maksaisi kolmen tunnin kiipeilysessio. Tänne tarvitsee selkeästi vielä palata...

Laivamaskotti Musketti ja JP

Mutta takaisin kesäteatteriin. Pääsimmekin mukaan huikealle ruotsinlaivaristeilylle! Siellä oli jo karaoke kovassa käynnissä kun siirryimme sisätiloista katsomoon. Risteilymaskotti Muskotti oli vastaanottamassa laivavieraita. Esitys alkoi kun varkain, kun Mikko Virtanen tarttui karaokemikkiin ja alkoikin suoltaa tarinaansa.

Mikko V. haluaa olla siis ruotsalainen, on halunnut sitä pienestä pitäen. Enemmän kuin mitään muuta. Suunnitelmallisesti ja hieman kaidalta tieltäkin poiketen, tämä kansallisuustransvestiitti toteuttaa suunnitelmaansa. Onnistuuhan se lopulta, mutta matkalla on monta mutkaa, ja kaikki ei aina suju ihan kuin Strömsössä. Ei kai ole helppoa olla pikkupoika, kun isä kertoo iltasatuina talvisotamuisteloitaan. Ruotsissa kaikki on toisin!

Timo Ruuskanen on ihan mainio Mikko Virtanen. On metkaa nähdä hänet ilman Zinin punaista klovninenää, mutta on siellä sitä tuttua ääntä ja maneeria hieman pohjalla. Ei haittaa lainkaan, kun mies on vaan niin fyysisesti taitava ja muutenkin lahjakas näyttelijä. Mutta ehkä ne klovnerian opit näkyvät eleissä ja ilmeissä? En valita. Maiju Jokinen ja Neija Välilä hoitavat monta roolia, joista Välilä Mikon (tai Mikaelin) Maria-morsiamena on mainion elastinen ja rönsyävä. Samoin Juha Valkama ja Jari Silventoinen vetävät monta roolia. Silventoisen Mikael Andersson on muikea roolisuoritus!

Lavan takaosassa, hyvin katoksen alla sateelta suojassa, soittaa taitava nelihenkinen bändi (Toni Lepistö, Antti Parviainen, Jaska Tabell ja Kalle Saarelma), muuntautuen välillä mm. Abbaksi! Ja osallistuvat he toki näytelmään muutenkin kuin musisoiden. Jokos mä mainitsin että ohjauksesta vastaa Tanjalotta Räikkä ja dramatisoinnista Pentti Kotkaniemi.

Liukumäen ja pallomeren käyttö kuoleman porttina on kieltämättä hieman erilainen, mutta varsin toimiva, ratkaisu.

Abballa on iso osa tässä näytelmässä, ja kyllä se Waterloo kieltämättä toimii Kouvola-versionakin. Ja kyllä naurattaa kun suomalaiset iskelmät on synkeämielisiä missä lauletaan vaan lumihangista, kirveistä ja synkeydestä, mutta ruotsalaisebiisit menevät duurissa ja aiheetkin on kivoja! On erityisen huvittavaa kun maskotti joraa taustalla näissä... Mutta ehkä vielä Abbaakin enemmän minua jaksaa viihdyttää upea AC/DC-versio Highway to Hellistä! Maantietä käyn oppien! Ruuskasella on kaikki Angus Youngin muuvit hyvin hanskassa. Työpaikkakokousbiisinä Diggi Loo, Diggi Ley! Ja miesten kokkikerhokin on ihan loistava. Tai perheen retki Clas Ohlsonin kotikylään, missä Mikaelilla menee hermo.

Näytelmässä on paljon tämmöisiä irrallisia hyvintoimivia kohtauksia, mitkä tuntuvat hetkittäin olevan hieman erillään kokonaisuudesta. Ja sitten on jotain ihan absurdeja juttuja joiden kytköstä tarinaan jäin pohtimaan. Hieman tiivistämistä kaipaisin muutenkin; nyt 2,5 tuntisena oli hieman liian pitkä. Varsinkin kun suurin osa esityksestä satoi (joka ei tosin meitä katetussa katsomossa istuvia niin haitannut).

Iso kiitos Teatteri Eurooppa Neloselle ja Ville Laitiselle erinomaisesta asiakaspalvelusta! Ja kiitos JP seurasta.

Esityksiä on 12.8. asti eli kannattaa suunnata lippukaupoille jossain vaiheessa kesää.


Esityskuvien copyright Jiri Halttunen, muut kuvat omia.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.