perjantai 20. toukokuuta 2016

Murtovesiteatteri: Kihlaus & Vihreet-Homot / Kansallisteatteri 20.5.2016

Enpä oikein tiennyt minne olin menossa, tai siis, mitä olin menossa katsomaan, kun tammikuussa ostin liput Juha Hurmeen Murtovesiteatterin festivaaleille Kansallisteatteriin. Perjantaina Kihlaus ja Vihreet-Homot ja lauantaina Lady Macbeth. Mulla oli lahjakortti ja käytin sen sitten tämmöiseen. Niin, mulle riitti valintakriteeriksi että herra Hurmeella oli näppinsä pelissä tässä.

Ja voi että miten kaukonäköinen olinkaan! Näin viihdyttävää iltaa en ole viettänyt kun sitten viimeksi. Nelimiehinen kombo veti Aleksis Kiven vuonna 1866 kirjoittaman Kihlauksen aivan alkuperäistekstiä noudattaen. Sen sijaan muuten esitys oli improvisaatioon nojaavaa.

Sanomattakin lienee selvää etten ole Kihlausta ennen nähnyt. No, ei ihme, ei sitä paljoa esitetäkään, kuten Juha Hurme totesi meille tervetuliaissanoissaan. Tällä samalla kokoonpanolla sitä on sen sijaan vedetty erilaisissa tapahtumissa jo 18 vuoden ajan! Kyllä! Varmaan jonkunlainen suomenennätys se. Yksi syy esittämättömyteen lienee kuulemma näytelmän pituus. Nelikymmenminuuttisena se on liian lyhyt "teatterikoneistolle", ja siksipä meilläkin on lisäksi luvassa Vihreet-Homot esitys.


Surullisista eväistä tehty komedia (Hurmetta mukaillen), ja sitähän tämä on. Erityisen hauskan tästä tekee loistavasti näyttelevä (ja hölmöilevä) miessakki, joilla ei aina meinaa pokka pitää millään. Ja kyllä mä hattua nostan Kivelle innovatiivisista sanoista, himpura soikoot miten hauskaa tämän kieli on! Juuri se vanhanaikainen tyyli ja käsittämättömät sanat ja koukerot huvittavat. Ja haukkumasanat! Alkaa lähennellä Shakespearen mestarillisia sutkauksia.

Jooseppi (Vando Suvanto) hämmentelee puurokattilaa ja kilkuttelee samalla mainiosti eri kippoja ja kuppeja. Rumpalille paras rooli! Tapahtumapaikka on Aapelin (kraatari) koti, missä Jooseppi toimii oppipoikana. Eenokki (Tuomas Rinta-Panttila) saapuu paikalle ja herrat keskustelevat Aapelin tulevasta kihlauksesta Eevan kanssa. Miten Aapeli oli saanut kirjeen Eevalta, jossa tämä lupautui vaimoksi. Jooseppi ja Eenokki, paraskin juorukerho, kyllä spekuloivat Eevan motiiveja. Sitäpaitsi: "Eeva on tuittupää, tuiskea, näetkös, morakka, tahi niinkuin ruotsalainen sanoo: turski". Ovat vähän sitä mieltä, että herrasväkeä palvellut Eeva (jota kutsutaankin Herrojen Eevaksi - onko tuttu sanonta!) ei oikein ole sopiva morsmaikku Aapelille.

Kohta saapuvatkin Aapeli (Marc Gassot) ja Eeva (Juha Hurme). Eevapa alkaa kritisoida hieman ankeaa (ja turvekattoista) majaa. Mutta onneksi sokerirasia (tässä tapauksessa pahvinen sokeritötsä) on säilynyt hevoskyydissä ehjänä! Siinä sitten aletaan virallisia kihlajaisseremonioita pitämään, Aapeli kihlaa Eevan (tässä tapauksessa Eeva saa ison reikäleivän ranteeseensa) ja miehet haluavat laulaa. Tätä ei morsian suvaitse lainkaan. Tässä vaiheessa pakko kommentoida asusteita. Herroilla on puvut yllä, vaan ei paitoja lainkaan niiden alla. Eenokilla sentään on liivi. Ja paljaat jalat on kaikilla. Eeva on pukeutunut pitkään tummaan hameeseen ja siinä kaikki. Ja kukkakimppu (tässä tapauksessa voikukka ja tuomenoksa) on hällä käsissään.


Eeva ei tunnu olevan mihinkään tyytyväinen, ja Jooseppi ja Eenokki ovat aika kauhuissaan, että nyt taitaa muuttua heilläkin elämä kun tuli tuollainen morakka taloon. Eeva: "Nytpä muistelen huoneita, jotka jätin. Mikä eroitus! Haa! Minä linnasta luolaan muutin ja läksin, hullu, ilosista herroistani pois ja matelin sisään kraatarin koijuun. Mikä eroitus, mikä eroitus!". Eeva soimaa Aapelia ja tämän ammattia, mutta sitten Eenokki herkeää puolustamaan oppi-isäänsä ja haukkuu Eevan pataluhaksi!

Minä sydämmen karvaudella olen kuullellut, kuinka tämä neitonen tässä kaikin tavoin on koettanut leikata virkaveljeni hyvää nimeä. Mutta heitetäänpäs pikainen katsahdus tytön omaan syntikirjaan. Tiedätkö mitä maailma sinusta hotisee ja huutaa? Kuinka elät sinä herrojen kanssa? Niinkuin pakana, niinkuin mahomettilainen. Minä kiivastun tällä hetkellä. Jumala armahtakoon teidän elämäänne! Jumala armahtakoon sekä sinua että herroja. Mitä on teillä käsillä siellä? Sanoppas. Te peijoonit, te turmelette tämänaikaset nuoret, saatatte heitä välinpitämättömiksi aviosäädyn arvosta ja pyhyydestä. Sinä vekama, niinkö sinua opetti isäs ja äitis? Niinkö sinua opetettiin rippikoulussa? Koska olet ollut viimeiseksi ripillä? Frookas pillit, sanoo ruotsalainen.


Eeva vastaa samalla mitalla ja Aapeli huomaa, ettei kaverit ja morsmaikku oikein tule toimeen. Eikä Eeva taida muutenkaan olla kovin innokas käymään aviosäätyyn Aapelin kanssa. Pahaksi onneksi Aapeli särkee vahingossa Eevan sokeriastian, ja siitäkös tämä vallan hermostuu. Ja antaa tulla: "Kuin tuo lepakko nyt mönsträsi minun ehta-posliinisen sokerirasiani, rakas nimipäivälahja herroiltani. Maksa pois, mies; maksa se paikalla, sinä harakka, hohkoharakka, närri!".

Aapeli ei kuitenkaan hevillä luovuta, vaan pyytää Eenokkia kolme kertaa kysymään Eevaa vaimokseen. Eipä tyttö suostu. Sen sijaan tämä vilauttaa pyllyään miehille, jollonka nämä vallan kaikkoontuvat. Ei suostu Aapeli korvaamaan sokerikkoa, eikä kyytimään Eevaa pois, mutta tämä ottaa ja lähtee silti. Eenokki koittaa lohduttaa masentunutta Aapelia runoilemalla kaikkea kaunista. Ja sitten kun muu ei auta, niin Aapeli ja Eenokki pistävät tanssiksi Joosepin laulaessa.

Sellainen tarina oli se. Varsin viihdyttävä kyllä. Ei itse teksti luettuna nyt NIIN hupaisa ole, mutta tämä toteutus iski kyllä nauruhermoonkin. Näytelmä on muuten luettavissa täällä, ketä kiinnostaa. Olikohan Aleksis Kivellä jotain ongelmia tai traumoja itsellään kihlauksiin liittyen, kun ei nämä oikein tunnu koskaan menevän ihan putkeen miehen näytelmissä.

Varsinkin Marc Gassotin koheltaminen oli hienoa katsottavaa; tämä mies jos kuka osaa fyysisen näyttelemisen taidon tässä maassa. Ja entäs sitten Juha Hurmeen Herrojen Eeva! Hertsyykkeli miten tällä oli paljonpuhuvia ilmeitä! Ei se nyt kovin naisellinen ollut, mutta vallan oivallinen kuitenkin. Kun Eeva viskelee sokeripaloilla miehiä!

Eli näinkin voi puhaltaa hieman ummehtuneesta klassikosta pölyt pois. Tämä toimii! Ja hyvin.


Väliajan jälkeen pääsimme nauttimaan, ja ennenkaikkea nauramaan, kun folk/punkduo Vihreet-Homot veti anarkistisen ja hillittömän hauskan keikan. Biisien aiheet vaihtelivat uskonnonvapaudesta homoihin, ja norpista napanöyhtään ja kierrätykseen. Sakari Eloviina veteli viulua ja siirtyi välillä matkaharmoonin taaksekin, ja Elmo taas luritteli enimmäkseen sitä harmoonia ja välillä myös mandoliinia. Ja huilun tahdissa möngittiin lavalle. Kirjaimellisesti.

Vihreet homot
nuo peräreikärikolliset
naisiamme dissaa
ja pippeliään hipelöi.
Vihreet homot
nuo anusaukonratsastajat
nyt on tainnut penis mennä
väärään osoitteeseen.



Hauskojen biisien ja yleisönlaulattamisen lisäksi nämä naiset osaavat pukeutua aika mauttomasti ja taitavat myös erilaiset nykytanssikoreografiat! Hanna Rajakangas ja Petra Poutanen-Hurme osaavat asiansa. Kansanmusiikkihengessä mentiin, ja hetkittäin aika roisille sanoituksille sai nauraa kippurassa. Kieli poskessa-meininkiä. Ja tommoinen matkaharmooni kuulosti huikean hienolta. Mutta miksi homojen pitäisi muuttaa Australiaan? Nimibiisin voi kuunnella ken/jos haluaa. Yhdessä olemme voittamattomia -mantraa hoettiin joka välissä. Niin, ja Juha Hurme todettiin teatterin mustaksi lampaaksi myös yhdessä biisissä. Sitä paitsi nämä lyriikat olivat NIIN ajankohtaisia ja kantaaottavia kuin olla saattaa. Menkää oitis katsomaan, jos jossain tämän duon yhytätte. Aivan mahtava!

Kiva oli myös treffata (taas!) sattumalta samaan esitykseen osunut kollega Pasi; kiitos seurasta! Loistava ilta siis!


Kihlaus-kuvien copyright Ilona Laaksonen (muutamien vuosien takaa ovat nämä jo),
paitsi Hurme & reikäleipäkuvan Seppo Ranta-aho.
Vihreet-Homot kuvan copyright en tiedä!
Vihreät-Homot tyhjä lavakuva oma

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti