maanantai 18. huhtikuuta 2016

Desirée / Tampereen työväen teatteri 16.4.2016

Monien mutkien kautta pääsin kuin pääsinkin katsomaan TTT:n Desiréetä uudelleen ja viimeiseen esitykseen vielä. Meinasi jo käydä ohraisesti, mutta onneksi muita menoja perumalla (niitä pystyin perumaan koska olin flunssassa) pääsinkin teatterille. Edellisestä kerrasta 2.9. oli jo aikaa, ja sen verran esityksestä syksyllä tykkäsin, että halusin uusintakierroksen.


Ja hyvä se oli nytkin. Alun tanssiaiskohtaus oli tosi säväyttävä. Alati emäntiään ja isäntiään tarkkaileva palveluskunta kiinnitti enemmän nyt huomiotani. Miten huvittavalta ja pöljältä ylhäisön säätäminen heidän mielestään varmaan vaikuttaa. Miten nuorta Henrik-rukkaa kiusataan säälimättä, niin palveluskunnan (erityisesti palvelijatar-Petran) mutta myös Annenkin taholta. Fredrikin uusi vaimo Anne on kyllä varsinainen kikattava pimatsu (hyvin siis Anna-Elisa Hannula roolin vetää). Mutta miksi Fredrik exälleen käy valittamassa kun uusi teinivaimo ei anna? Huoh.

Emmi Kaislakari on edelleenkin ihana, raikas, iloinen ja leikkisä Petra. Ja Tuukka Huttunen on vaan niin mainio överinä Carl-Magnuksena :-) Jaksoin myös taas ihailla Sari Havaksen (Charlotta) viittaa, kun tämä tulee vierailulle Annen luo. Se vain jatkuu ja jatkuu... Viitta siis. Tarja Lapintielle kiitos näistä upeista puvuista.

Ekan näytöksen päättävä Viikonloppu maalla on riemastuttava ja energinen joukkokohtaus.


Sari Havas vetää kartanossa humaltuvan kreivittären roolin superloistavasti! Muutenkin Carl-Magnus puolisoineen ja heidän mätsäävine violetteine pukuineen kartanossa on varsinainen ilmestys. Desiréen ja Annen lievästi sanottuna viileähkö kohtaaminen kartanolla. Desiréellä on ihana oranssi puku illallisilla. Loistavaa piikittelyä yhden jos toisenkin päivällisvieraan kesken. Ja Tuire Salenius Desiréen äitinä, mä suorastaan palvon tätä naista!

Ehdottomasti kannatti katsoa uudelleen. Send in the Clowns sai taas liikuttumaan. Harmi ettei ns. suuri yleisö tuntunut tätä oikein löytävän. Kai tämä sitten oli niin "vaikea" musikaali? Juicen suomennos tarjosi edelleenkin paljon näppäriä herkkupaloja poimittavaksi tekstistä. Siitä riittäisi pureskeltavaa seuraavaankin kertaan.


Maltan tuskin odottaa ohjaaja Miika Murasen seuraavia tuotantoja TTT:llä (syksyllä sitten seuraava eli Vesta-Linnea ja aavelapsen arvoitus).

Hattua nostan myös superkapu-Eeva Kontulle, joka nyt iltapäivällä kapellimestaroi Tampereella tämän ja illaksi suuntasi vielä Helsinkiin Vampyyrien tanssiin!

Kiitos TTT ja koko Desirée-tiimi, upeaa, upeaa työtä!


Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti