The Grimm Book of Horrors / 3T & Riihimäen teatteri 17.3.2016

Pitäähän se lähteä teatteriin katsomaan, kun luvassa on Grimmin satuihin perustuva musiikkipitoinen "kauhu"näytelmä! Vieläpä K16! Hyvä Riihimäen teatteri!

Ja tarttee sanoa että aika maistuva juttu tämä olikin. Paljon hyviä (itselle uusia) esiintyjiä. Tuttujen ja tuntemattomampienkin satujen henkiin herättäminen mielenkiintoisilla tavoilla. Hieno kahden hengen livebändi (Hannu Risku ja Topi Korhonen), jotka lukuisilla eri instrumenteillään loihtivat pelottavaa, svengaavaa ja monipuolista musiikkia. Hypnoottista ja huumaavaa. Konemusasta hillittyyn pianoballadiin...

Väillä laulettiin englanniksi, välillä suomeksi. Se oli ehkä hieman sekavaa. Ei sillä, hyvin se toinen kotimainenkin luontui. Välillä oli suomenkieliset tekstitykset taustalla, välillä ei. Musta tää kielen jatkuva vaihtaminen oli hieman ehkä hankalaa. Mutta ehkä katsojakuntaa (olin klo 13 arkipäivänäytöksessä = suurin osa muista oli koululaisia) ei nää kieliasiat niin hämää. Mutta ylipäätään se musiikki istui tarinan/sadunkerrontaan hyvin, ne oli niinkun limitetty ja lomitettu silleen yhteen.

Punahilkka pyörätuolissa. Silmät pyörii päässä kuin hedelmäpeli. Menikö siihenkin riivaaja? Entäpä sitten Prinsessa Ruusunen... Prinsessoita on tässä muutenkin moneen lähtöön, satujen tapaan. Tuhkimoa, Lumikkia...

Loistava esiintyjänelikko: Katja Peacock, Ninu Lindfors, Diana Tenkorang ja sokerina pohjalla Mikko Nuopponen. Jos esiintyy nahkahousuissa, siitä saa aina bonusta! Kun vielä laulaa erinomaisesti, ja lisää ylleen röyhelöpaidan, sillä saa jo polvet veteliksi allekirjoittaneelta. Oli sitten prinssi tahi kuolema, kaikki kelpaa! Ja jotenkin se Ninu Lindforsin tanssi, maskuliinisen oloista, mutta silti prinsessamainen. Mikä kombo! Kun tämä kuoriutuu mekostaan ja vetää alusvaatteillaan. Ruusuja, ruusuja...

Siis Grimmin saduthan on oikeesti aika karmaisevia. Miten niitä lapsille on edes tarkoitettu. No, lapsethan tykkää kaikesta vähän karmivasta ja pelottavasta, mutta silti. Veri roiskuu ja ihmisiä kuolee oikealle ja vasemmalle. On kannibalismia, ja ties mitä. Niinkuin nyt Satu Omenapuusta. Kuinka äitipuoli listii miehensä pojan ja syöttää tämän mustanpuhuvassa keitossa isälleen. Ja Kampela, toinen satu missä ihmisen ahneus (tässä tapaksessa kalastajaukon vaimon) koituu tuhoksi. Kyllä miehet on usein näissä saduissa kilttejä ja vähän hölmöjä. Ja naiset taas vastaavasti ahneita ja ovelia.

Samat teemat ja symbolithan näissä pyörii. Ilkeät äitipuolet, punaiset kengät, omenat, linnut, prinsessat, ahneus, ruusut, kirveet... Välillä mentiin riimissä ("älkää luottakokaan isään, metsä saattaa kasvaa sisään" tai "nyt loppuu luritus ja alkaa ankara kuritus"), välillä ei. Miten ne kamalan groteskit sanat yhdistetään hilipatihippatyyliseen kevyeen musiikkiin! "Äiti minut teurasti, isä suihin pisteli!", siinä teille iltasatua, piltit. Turhaan tämän alaotsikko ei ole Iltasatu kuolevaisille.

Nää upeat kuorolaiset muuten, mustissa hameissa, valkoisissa paidoissa ja polvisukissa, mustissa pitkissä peruukeissa. Karmaisevia ja pelottavia, kuoleman airuita.

Vähän sellainen sekava sillisalaatti tämä oli, joka ei ihan koko aikaa toiminut juurikin ehkä sen takia. Mutta kunnianhimoista yritystä oli enemmän kuin tarpeeksi. Kuorolaiset olivat nuoria; esiintyjinä osa ehkä aavistuksen epävarmoja mutta hyviä laulajia.

Tämä oli 3T:n ja Riihimäen teatterin yhteisproggis. Musiikista vastasi Iiro Ollilla ja 3T poppoo (Samuli Reunanen, Iiro Ollilla ja Liisa Risu) vastasivat suunnittelusta, käsikirjoittamisesta ja näyttämöllepanosta. Henna Saarelalle & 3T:lle iso kiitos vaikuttavista puvuista. Ja tottakai tämmöisessä kauhuhenkisessä jutussa valot, projisoinnit (niistä vastasi Sami Rauhala & 3T) ja äänet (Petri Kuha) ovat tärkeässä roolissa. Ja huikeat meikit ja kampaukset (Jenny Vehkakoski).

      

Tämmöisiä oli teatterin aulassa. Vaikkei toi tyyppi ollu ees esityksessä...

Kauhun estetiikka on kyllä hienoa! Lämmin kiitos koko työryhmä kunnianhimoisesta hankkeesta. Tämmösiä lisää vaan kehiin. Esityksiä 9.4. asti, varaa lippusi NYT (tai kuolo sinut saattaa korjata!).


Kuvien copyright Aki Loponen/Lomagraphics. 
Paitsi nuo 2 alinta omiani.
Näin esityksen ilmaisella pressilipulla.