perjantai 27. marraskuuta 2015

Nummisuutarit / Kansallisteatteri 26.11.2015

Toista kertaa katsomassa Nummisuutareita, koska... noh, enskarin jälkeen en ollut ihan varma omista ajatuksistani, että oliko tämä hyvä, erinomainen, loistava vai mikä. Joten kerta kiellon päälle ja uudelleen! Ja kun sarjalipussakin oli yksi vielä käyttämättä.

Ja nyt toisen kerran jälkeen on pakko olla vaikuttunut. On se loistava. Nyt istuin hyvin edessä, ja kokemus oli jonkun verran erilainen. Kun ei aikakaan mennyt siihen monttu auki katsomiseen.

Alkukohtaus on edelleen tosi vaikuttava. Nämä vääntelevät ihmiset ovat kuin kala- tai lintuparvi. Liikkuvat yhdessä, kunnes yksi joukosta poikkeaa, pysähtyy, jää jälkeen.


Isä kertoo pojalleen Eskolle tarinaa Pipliasta, tarinaa Topiaasta ja tämän pojasta, joka lähtee kosiomatkalle. Esko pelkää enemmän puusuutaria kuin saatanaa. Isä on yhtä hömelö kuin poikansakin; onhan tämän mielestä Eskolla tavallinen, terve järki. No jaa.

Jotenkin Aku Hirviniemi vakuuttaa minut nyt paljon paremmin kuin enskarissa. Tämän laulama Tilulii-biisi siinä alussa, maasta nousseen bändin säestyksellä, kuulostaa tosi hienolta. Loistava koko kohtaus!

Hääkohtaus on taaskin aika mykistävä. Nyt huomaan hyvin miten Kreetta ei edes muista Eskon nimeä kunnolla, saati että heidän välillään olisi ollut jotain muutakin joskus. Eskoa tulee kyllä surku. Poikaparka ihan tosissaan kai luuli menevänsä kosimaan, ja paukahti keskelle hääjuhlia. Esko on vaiti kuin ahven, vaikka kokee vääryyttä tehdyn. Eskon ilmeet ovat myös varsin muikeaa seurattavaa kun Jaakko ja Kreetta tanssivat (viimeksi saatoin hehkuttaa tätä tanssia ylenpalttisesti, ja olihan se taaskin yksi esityksen kohokohtia). Ja kun Esko vetää häissä vaan maitoa :-) Eskon puhe häissä on kanssa hauska... "Is it Finnish ok?" "Melkein kihlatun morsiamen ryöväsit" - no niinpä niin!


Ja toka näytös alkaa heti ihanasti, Iivarin krapulahoureilla. Visuaalisesti huikea, ja korvatkin helisevät. Eskon ja Andreaksen kohtaaminen, jotain flirttailevaa tässäkin on. Kun Andreaskin on kovin hento ja feminiininen. "Tunnusta tupsua". Eskon ja Andreaksen kohtaaminen loppuu ikuisesti kestävään kuristukseen, josta tulee mieleen toisenlainen akti.

"Ihmissuvun tyhmyysd on suuri ja ympäri maailman mainittu asia" - taidatkos sen Topias paremmin sanoa!

Sen verran hieno oli että tulen vielä keväällä kerran!


Kuvien copyright Stefan Bremer

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti