keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Ikkunaprinsessa / Heiskan kesäteatteri 7.7.2015

Olipas kertakaikkisen hauska ja raikas kesäteatteri-ilta Hämeenkyrössä! Sateinen päivä kääntyi aurinkoiseksi illaksi, ja mukava seura (kiitos Miinu!) entisestään paransi tilaisuutta.

Vaikka Heiskan kesäteatterin esitys Ikkunaprinsessa ei juoneltaan mikään maailman syvin ollutkaan, kaikkea muuta, niin hetkittäin kyläläisten karaokebileitä muistuttava esitys sai silti hymyn huulille ja jalankin vipattamaan. Jos olisin paikkakuntalainen, niin olisin saanut varmaan vielä paljon enemmän irti, mutta tämäkin riitti kyllä.


Kokenut konkari Tapio Parkkinen oli mukana hääräämässä dramaturgina ja Beni Siltanen vastasi ohjauksesta ja käsikirjoituksesta.

Hämeenkyröläista Kepan baaria emännöi, no, Kepa (hyvin laulava Paula Salonen) ja rengasalan yrittäjänä samoissa tiloissa häärii Rekke (Jarmo Grek, joka myöskin vakuuttaa laulajantaidoillaan). Lempihän siinä leiskahtaa... (häitä suunnitellaan Elviksen kuolinpäiväksi). Baarissa on sekalainen valikoima kanta-asiakkaita ja satunnaisempia piipahtajia. Näistä yksi mieleenpainuvimpia on sotaveteraani Torsti (symppis Jussi Snellman), jolla on oma piikkinsä baarissa (mihin kyllä kaikki sitten ostavat).



Torstin jutut lipsuvat enempi ja vähempi sotamuistoihin, minkä sairaanhoitajan pakoilulta kerkeää. Nurkassa soittaa tanssiorkesteri Raikun Kruuppi, ja hyvin soittaakin. Solistinaan vetää lupsakka Raimo Mäensivu.

Juttu lentää, suomi-iskelmät raikuvat ja meno on välillä melkomoista. Pakkaa sekoittamaan pölähtää sitten vanha tuttu Glendora, tämä ikkunaprinsessa, joka onkin Reken vanha heila. Sekös Kepaa sapettaa, mutta monien kommellusten jälkeen asiat selviävät parhain päin. Glendorana ihastuttava Mirka Myrskyranta, joka onnistuu kietomaan niin baarin kantapeikot, kuin yleisönkin sormensa ympärille. Wau! Tosin baarin naiset eivät ole syöjättären oloisesta vampista niin innoissaan...


Tarinaa viedään eteenpäin osittain biisien sanoitusten avulla. Välillä toimii, välillä ei. Yksi hauskimpia sivuhenkilöitä/kohtauksia on hipahtava tienkyselijä (haluaa mennä Lavajärvelle) ja tälle yksityiskohtaisesti ajo-ohjeita antava Raikku. Paikallisia naurattaa. Ja ompeluseura Nukarin Neulojat, jotka kutovat villalapasia Afrikkaan, kun sukkien kantapäät olivat liian vaikeita.


Entäpä sitten paikalle eksyvä rekkamies (kukka-ajossa Hollantiin), jotka muistelevat Reken kanssa tämän rekkamiesaikoja vetämällä varsinaisen paritanssin Pasi Kauniston Nelostien tahdissa. Osittain varmaan tahatontakin komiikkaa, mutta naurettiin Miinun kanssa kippurassa.


Seurakunnan kappalainen (Aarre Aalto) vetää muuten aikamoisen tulkinnan Vanhasta Holvikirkosta! Taustalla varsinainen "enkelikuoro" :-)


Kaikki eivät nyt välttämättä olleet maailman parhaita laulajia, mutta sekä mikä laadussa hävitään niin se tulkinnassa voitetaan. Semmonen energia ja iloisuus paistoi koko porukasta. Tykkäsin!

Basso oli muuten miksattu aika korkealle, mutta ei se niin paljoa haitannut. Osalla esiintyjistä oli mikrofonit, osa käytti irtomikkiä aina laulaa luikauttaessaan.

Iso kiitos siitä että esityksessä sai kuvata!


Väliaikakahvit (tai meidän tapauksessa teet) nautittiin jo ennen esitystä ja superkiitokset todella hyvistä tarjoiluista ja juttutuokiosta kahvilan pyörittäjälle Anulle (suosittelen lämpimästi nauttimaan talon antimista!). Mulle koko Heiskan museoaluekompleksi oli ihan uusi tuttavuus, vaikka siitä sen sadat kerrat olenkin ajanut ohi. Tänne pitää tulla toistekin.


Ei mikään elämää suurempi esitys, mutta varsin viihdyttävä ilta silti. Ehkä Glendoran hahmosta olisi voinut vetää enempikin irti, kuten Panu Rajala kirjoittaa, mutta näillä mennään.


Näin esityksen alennetulla lipulla - kiitos Johanna & Mirka!

Kuvat ihan omia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti