lauantai 22. marraskuuta 2014

Koneet! Tampereen nousu ja tuho / Teatteri Siperia 21.11.2014

Pakko oli uhrata Tampere Filharmonian konsertti perjantailta (ja koska kukaan ei huolinut mun lippua sinne, niin jäi sitten käyttämättä, byääh) että pääsin katsomaan tätä esitystä. Olin alunperin menossa ensi-iltaan 29.10., mutta sitkeä lenssu esti sen. Ja koska tämä oli tokavika esitys, niin uhrauksia on joskus tehtävä. Eikä todellakaan ollut mikään uhraus...

Tämä oli sitäpaitsi mun ihkaensimmäinen vierailu Teatteri Siperian kiinteistöön Sorinkadulla. Miten se onkin siellä niin huomaamattomasti piilossa, vaikka ohitse olen ajanut kymmeniä ja satoja kertoja Tampereen Valtatietä. Hyvä kun nyt tuli käytyä ennenkuin kaunis vanha puutalo puretaan lähiaikoina kokonaan :-(


Niin. Teatteri Siperian Koneet! Tampereen Nousu ja Tuho kertoo mm. Tampereen historiasta. Ja samalla nykyisyydestä ja tulevaisuudestakin. Pohjois-Karjalasta muuttanut rouva Papunen (Riikka Papunen) haluaa tutustua kotikaupunkiinsa pintaa syvemmältä ja alkaa nauhoittamaan Tampereen ääniä Tupin kanssa. Tämä johtaa hänet varsinaiselle matkalle...


Ei tämä mitenkään tavanomainen esitys ole, mutta ennen väliaikaa oli enemmän "normaali" kuin sen jälkeen. Mutta en silti voi väittää kaikkea ymmärtäneeni (nainen jonka kyljessä on kampi?). Bonuksena opin paljon uusia asioita Tampereesta. Siinä missä Rouva Papunen on kertojana ja tarinan kuljettajana (ainakin aluksi), niin hyvin taustatukea antavat Marika Heiskanen ja Mira Taussi. Joista varsinkin viimeksimainittu tuo myös tanssillisia elementtejä mukaan.


Esityksessä on paljon hieman irrallisia kohtauksia, mitkä saadaan kyllä oivallisesti nidottua löyhästi yhteen saman Tampere-sateenvarjon alle. Marika Heiskasen kertoma vanha kansansatu Baba Ayubista ja Hirviöstä oli koskettava ja ajatuksia herättävä. Ja se tamperelaisen aseteollisuuden esittäminen muotinäytöksen tyyliin - huippu! Ja ensimmäisen GSM-puhelun tarina, jeee! Jokseenkin huvittavaa kun tietää mitä Nokialle sittemmin kävi.

Entäpä sitten Adolf Aarnon tuhoon tuomitut lentoyritykset ja Tuukka Huttunen kyborgi T-500 Jack Finlaysonina? Huh, vaikuttavaa. Tuukka Huttusella on joku maaginen ote, koska mies on aina yhtä taitava. Ne herran ääniefektit...

T500 Jack Finlayson ja Sarah Connor-Tampere


Yleensäkin koko Terminator-juttu musiikkeineen muineen (naurettiin hetkittäin Eevan kanssa niin paljon, että ainakin minä meinasin pudota tuolilta). Vuonna 2318 maailma on huonossa jamassa, Tampere Elysium Resortin alueella asuu eliittijoukko, ja kyborgit suojelevat sen rajoja. Mitä tekee Sarah Connor-Tampere, kun lapsensa pitäisi päästä sinne hoitoon? Basilica, what would you do?

Oikeasti, jos ei ole nähnyt Huttusta kybogina on missannut paljon. Muita syitä tämän katsomiseen ei edes tarvita. Ja hei, siihen on vielä mahdollisuus, koska esitykset jatkuvat loppukeväästä, kun rouva Papunen on ensin lisääntynyt. Hienoa!

Pahvilaatikot ovat varsin monikäyttöisiä; tässä ne taipuvat moneksi. Tampereen pienoismallista ties vaikka mihin. Varsinainen laatikkoleikki esitys olikin, monessakin mielessä.

Tässä on esitys jossa katsoja joutuu miettimään aika paljon itsekin eli hieman vaativampaa teatteria. Mutta ah niin antoisaa.

Blogistikin pääsi kuvaan!

Nähtiin ennen poislähtöä ohjauksesta vastannut Mikko Bredenberg, ja päästiin kiittämään ihan henkilökohtaisesti. Koko näyttelijäryhmä & ohjaaja vastasivat käsikirjoituksesta porukalla. Ääni- ja valosuunnittelukin oli vallan passelia, ja sopi tuohon tilaan mainiosti. Ikkunoiden edessä välkkyvät loisteputket jäivät erityisesti mieleen.

Kokonaisuutena ihan älyttömän toimiva ja hieno, tykkäsin kovasti. Eeva oli valmis menemään jopa niinkin pitkälle, että tämä olisi ihan vuoden parhaita esityksiä. Mene ja tiedä, mutta ehdottomasti katsomisen arvoista! Tämmöistä teatteria lisää.

Kiitokset kilteille kahvionhoitajille, joilta sai santsikupin teetä pienellä alennuksella. Sitäpaitsi piparkakut olivat tosi hyviä. Ja extrakiitos tuottaja Venla Moisalalle, joka jaksoi kärsivällisesti loppumatonta sähköpostikirjeenvaihtoamme :-)


Valokuvien copyright Panu Hokkanen
Omat kuvat minä ja Eeva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti