sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Ihanat Ihmiset / Q-teatteri 20.9.2014

Q-teatterin syksyn uutuus Ihanat Ihmiset on hetkittäin aika häiritseväkin kertomus. Pinnallinen, jupahtavakin pariskunta, jonka elämäntyyli ja väärät ratkaisut koituvat mahdollisesti erään ulkopuolisen kohtaloksi. Antti Hietala on kirjoittanut ja ohjannut lukuisia hienoja näytelmiä vuosien varrella, eikä tämäkään tee poikkeusta.

Eteerisen kaunis ja ihana Minna Haapkylä on vaimo ja aina yhtä pelottavan taitava Jani Volanen tämän mies. Kummatkin menestyneitä, kauniita, varakkaita. Juodaan shamppanjaa, lomaillaan Vietnamissa, vedetään valkoista pulveria nokkaan bileiden jatkoilla... Kotikin on kuin sisustuslehdestä (paljon valkoista ja lasipintoja). Eräistä bileistä jatkoille lähtee boheemi ja villi tyttö (Elina Hietala) ja mitä railakkaiden jatkojen jälkeen tapahtuu... No, ei ainakaan mitään mukavaa.


Kadonneen tytön veli (maanisen intensiivinen Jussi Nikkilä) ilmaantuu pariskunnan kotiin myöhemmin kyselemään siskonsa perään. Huppariheppu poistuu vailla vastauksia, mutta bongaa pariskunnan baarista sittemmin, ja lyöttäytyy jatkoille. Hermoja raastavan kissa ja hiiri -leikin päätteeksi katsoja(kin) jää hieman ymmälleen mitä loppujen lopuksi siskolle tapahtui. Kuulemme lukuisia eri versioita tytön kohtalosta, mutta mikä lienee totuus.


Samoja kohtauksia uusitaan, pienellä variaatiolla. Valosuunnittelu (Jani-Matti Salo, joka vastaa myös lavastuksesta) tukee näitä toistoja hyvin.

Pariskunnan matkan jälkeen viherkasvit ovat kuolleet - miksei hoitaja ollutkaan huolehtinut niistä? Muutenkin tunnelma reissun jälkeen on väljähtynyt, pariskunnan väleissä on pieniä muutoksia. Muutoksia on myös muualla; veli on tottunut siskonsa tempauksiin ja korjailemaan tämän töpeksintöjä. Mutta mitä onkaan tapahtunut tällä kertaa kun tämä ei vastaa ovikellon soittoon.


Veli hämmenttää miehen mieltä (ja naurattaa yleisöä) vääntämällä tämän ammattinimikettä (konsultti) lukuisiin eri muotoihin: konsuli, konsulentti, konsistori, kondiittori, kommodori, kosmonautti...

Volasen sekoaminen lopussa on hienoa (ja kauhistuttavaa) katseltavaa. Ja tähän päälle vielä Nikkilän kohtaus. Hyvin intensiivistä ja pelottavaakin.

Hienoa teatteria!


Kuvien copyright Pate Pesonius

2 kommenttia:

  1. Hienoa teatteria nimenomaan. Olimme eilen katsomassa, Jussi Nikkilä teki suurimman vaikutuksen vaikka roolitus oli kokonaisuudessaan oikein mainio. Tavattoman tyylikäs esitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Jussi oli kyllä todella karmaisevan upea!!

      Poista