torstai 3. lokakuuta 2013

The Addams Family / Tampereen teatteri 3.10.2013

Tämä mustavalkoinen tv-sarja kuului suosikkeihini 80-luvun lopulla kun asuin Australiassa. Vieläkin on tallella kaikki jaksot VHS-kaseteilla. Puhun siis alkuperäisestä 60-luvulla tehdystä The Addams Family sarjasta. Myöhemmin tehtyjä kolmea elokuvaa en ole nähnyt (en jotenkaan halua tärvellä mun mustavalkoisen sarjan täydellisyyttä).

Alunperinhän nää hahmot olivat Charles Addamsin luomia nimettömiä piirroshahmoja pilapiirroksiin...

Mutta joo, aiheesta on sitten tehty musikaalikin, ja se sai ensi-iltansa Tampereella tänä syksynä. Olin katsomassa ennakossa Työviksessä 3.10. ja ihan kelpo paikoillakin vielä. Vanha päänäyttämö oli ehkä vähän pieni tälle, mutta toisaalta se intiimiys oli ehkä ihan hyvä.

Valitettavasti täytyy todeta ettei kyllä ollut mikään mestariteos. Siis joo, jotkut elementit olivat hienoja, mutta musikaalissa olisi kauhean oleellista se musiikki! Nyt se oli latteaa ja tylsää. Paljon lattarirytmejä ja mieleenpainumattomia juttuja. Lyriikat pääsääntöisesti ihan ok, mutta välillä niissäkin tunsin pientä myötähäpeää suomentajan (tai varmaankin jo alkuperäistekstin kirjoittajaa) kohtaan.

Tarina on oikeastaan jatkoa tv-sarjan & leffojen maailmalle. Nyt perheen lapset Wednesday ja Pugsley ovat kasvaneet teineiksi. Wednesday on ihastunut, ja vieläpä ihan tavalliseen poikaan! Siitähän soppa syntyy kun tämä poika perheineen tuodaan kylään Addamsin perheen tykö... Lopuksi kaikki muuttuu hyväksi ja silleen. Tarina erilaisuudesta ja mikä oikeastaan on epänormaalia, ja eikös kaikki, kummallisetkin, ole oikeutettuja onneen. Kuten vaikkapa Fester-eno, joka on rakastunut kuuhun.


Puntti Valtonen ei ole mikään mun suosikki, ja ei edelleenkään tämän Gomez Addamsin roolin jälkeenkään. Sen sijaan Eriikka Väliahde oli henkeäsalpaavan hieno Morticia! Tämä nainen osaa laulaa ja näytellä ja kaikkea muuta, sekä lipua näyttämön halki tiukoissa mustissa vaatteissaan kuin joku meduusa. Aivan mahtava, yksi esityksen valopilkkuja!


Miehitys oli muutenkin aika samanoloinen kun keväällä nähdyssä Next To Normal -musikaalissa (paikkakin sama). Laura Alajääski oli myös pirtsakka Wednesday ja hyvä laulaja myös. Ihanat vaatteet! Jukka Nylund herttainen pikkuveli-Pugsleynä... Tykkäsin myös Juha-Matti Koskelasta poikaystävä Lucasina, sellainen nörttimäinen olemus. Sellainen David Tennant-mainen.

Erikoisroolissa oli lähinnä puhelinyhtiömainoksista tuttu Sami Eerola, mies joka sai roolin luultavasti vain ulkomuotonsa perusteella. Repliikkejä ei ainakaan ole ainuttakaan. Mutta kun ei Suomesta montaa kaapin kokoista miestä löydy. Mies on siis Lurkki (Lurch), tuo perheen zombiemainen hovimestari :-) Pitää vielä mainita yksi mun suosikki TTT:n näyttelijöistä eli Mika Honkanen, joka ei nyt kyllä ollut ihan parhaimmillaan poikaystävän isänä... :-(

Lavastus ja valaistus ansaitsevat erikoiskehut, nimittäin tosi taidokkaat hautausmaat ja Addamsien talo ja kaikki. Talon tapetit ja kolmiulotteisuus ja muut oli loihditti kaikkia kauhukliseitä hyvin hyödyntäen. 4 tanssijaa luurankopuvuissaan ja hienosti hautausmaalla silintereissään soittava bändi The Graveyard Cowboys toimi upeasti.


Mutta tarina oli aika ohkoinen. Ei ollut ehkä niin kauheasti odotuksia, mutta musikaalissa odottaisi olevan jotain tarttuvia biisejäkin, ja sellasta mikä jäisi mieleen.

Oivallista halloween-ajan viihdettä, ja vetää varmaan nuorempiakin katsojia teatteriin. Nyt tätä kirjoittaessani (muutama vko esityksen jälkeen) tulee mieleen että pitäisikö nähdä uudelleen, ja antaa toinen mahdollisuus. Olinko mä liian kriittinen? Sellainen hyvä arjesta irtautumis-hömppä tää oli, ja eikös se ole musikaalien tarkoituskin hieman? Jotain jäi silti puuttumaan.



Kuvien copyright Tampereen työväen teatteri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti