Näkymä lavalle ennen esitystä - hyvin näkyy
Bernard Shaw'n näytelmä sijoittuu tuberkuloosin aikoihin. Keskiössä on
uuden hienon parannuskeinon keksijä Sir Colenso Ridgeon (Aden Gillett)
sekä nuori riutuva taiteilija Dubedat (jota Tom Burke mainiosti esittää)
ja tämän kaunis vaimo Jennifer (Genevieve O’Reilly), joka on valmis
kaikkeen pelastaakseen miehensä.
Hieman vakavahenkinen tarina siitä kuka saa päättää kenet pelastetaan. Onko moraalista antaa taiteilijan kuolla tuberkuloosiin vain siksi että tämä on huijari, paatunut pummi - mutta äärimmäisen lahjakas.
Genevieve O’Reilly ja Tom Burke. Copyright NT
Miksi mä tämmösen valitsin katsottavaksi kaikista Lontoon näytelmistä? Tom Burke oli isossa roolissa mainiossa Third Star elokuvassa (josta olen kirjoittanut aiemmin, se pieni independent-leffa mitä on kuvattu Walesissa, ja missä Benedict C. esittää syöpään kuolevaa miestä), ja tykkäsin siitä kovasti. Jotta ei se sen kummempaa syytä tartte. Oli tässäkin tosi hyvä renttuna taiteilijana, mutta hetkittäin vähän hämäsi hyvin Andrew Scott-mainen tyyli. En tiedä oliko se laahava puheen nuotti vai mikä. Ei sillä, Scott on myös loistava, mutta toivon mukaan tämä maneeri oli vain tähän kuuluva.
Tykkäsin kovasti myös Robert Portalin esittämästä heiman keikarimaisesta Mr Cutler Walpolesta. Portal on tuttu mm. elokuvista The King's Speech, The Iron Lady, My Week with Marilyn. Ja australialainen Genevieve O'Reilly oli eteerisen kaunis epätoivoisena muusana (ja nähtiin myös aikalailla paljasta pintaa...)
Väliajalla teatterin parvekkeella, lämmin kesäilta.
NT on paikkana kyllä hieno, jotenkin niin eläväinen eikä lainkaan sellainen laitosteatteri, jäykkä ja kylmäkiskoinen. Vaikkakin rakennus on aika kolkko betonimöhkäle. Mutta jotenkin se on väreillä ja valoilla ja muilla saatu eläväksi. Ja siellä on kyllä huikean hyvä kauppa. Ja kamalasti ravintoloita, kaikenlaista ulkoilmabaaria ja tapahtumaa... Toki The Doctor's Dilemma oli enemmän laitosteatteria kuin vaikkapa edellisen illan kokeellisempi The Curious Incident... Mutta ei silti huono, jos kohta heikoin lenkki tällä reissulla nähdyistä kolmesta näytelmästä.
Väliajalla oli kiva tutustua War Horse-näytelmän tekemisestä kertovaan näyttelyyn ja käydä parvekkeella ihailemassa näköaloja! Toi alla oleva kuva on teatterin parvekkeelta otettu, katsojat vilvoittelevat kaikilla ulkoparvekkeilla.
Ja kun esityksen jälkeen odotti bussipysäkillä bussia, ja upeasti valaistu teatteri oli siinä taustalla, niin... Kyllä mä vaan rakastan niin Lontoota kuin teatteriakin.
Mikä on yksi hienoimpia asioita, siis siinä että pääsee Lontoossa katsomaan näytelmiä, niin näkee oikeasti lavalla ja elävänä näyttelijöitä mitä normaalisti on nähnyt elokuvissa tai telkkarissa. Siis sellaisia mitkä on oikeasti Huippulahjakkaita ja jopa Tähtiä. Ja sitten minä, ihan tavallinen tallaaja ja teatterissakävijä, voin käydä katsomassa näitä lavalla! Musta se on huikeaa ja olen ihan etuoikeutettu tämmöisestä mahdollisuudesta.
Toinenkin kuva bussipysäkiltä, London Eye ja RFH
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti