tiistai 14. elokuuta 2012

The Curious Incident of the Dog In the Night-Time / National Theatre 13.8.2012

Bussi 76 meni suoraan hotellilta Waterloo Bridgelle, eli National Theatren eteen. Haettiin liput lippukassalta, myös tiistaille. Sitten jäi reilu tunti joka käytettiin rannalla kävelyyn ja Waterloon asemalla käyntiin (Oyster Cardin lataus ja Bootsilta hiuslakkaa ja päänsärkylääkettä).



NT:n Cottesloe-näyttämö oli pikkiriikkinen, ja paikat oli näkörajoitteiset parvella. No, kaikki esitykset on ollu loppuunmyytyjä ja noi oli tommosia mitä ne julkaisi lisäpaikkoja. Ja ei maksanu kun 12 puntaakaan. Ja näkörajoitus on suhteellinen käsite, musta ne oli ihan hyvät paikat.  Näyttämö oli keskellä eli neljällä sivulla katsojia. Mutta esitys oli rakennettukin siten että ei ollut mitään etuosaa tai takaosaa lavalla, vaan hyvin oli huomioitu se katsojien sijoittuminen. Ja koska siinä penkkirivissä oli vaan meidän tuolit, niin kaiteeseen nojaamalla näki kaiken loistavasti.

 Näkymä sieltä parvelta alas "näyttämölle"

Siis näytelmä oli Mark Haddonin menestyskirjaan (julkaistu 2003) perustuva The Curious Incident of the Dog in the Night-Time. Näytelmän sivut täällä. Se kertoo 15-vuotiaasta Christopher-pojasta joka on erilainen nuori, siis oikeasti erilainen. Christopher käy erityiskoulua. Naapurin naisen koira löytyy kuolleena pihalta, talikon tappamana, ja poika alkaa selvittämään kuka sen tappoi. Tästä seuraa sitten kaikenlaista, ja Christopher saa selville paljon muutakin kun koiran "murhaajan".

Aivan mielettömän upea näytelmä, sai nauraa ja kyllä tuli pari kertaa tippakin linssiin. Pääosan esittäjä Luke Treadaway eläytyi 15-vuotiaan aspergerpojan pään sisälle NIIN täydellisesti ettei sellaista voisi uskoakaan ellei omin silmin näkisi. Kaikki muutkin olivat ihan huippuja, Niamh Cusack opettajana ja Una Stubbs monissa pienissä rooleissa erityisesti. Ja Christopherin vanhemmat Paul Ritter ja Nicola Walker myös loistavia.

Varsinaisia isoja lavasteita ei ollut, mutta valojen ja efektien käyttö lattialla oli huikeaa. Milloin siihen ilmestyi tekstejä, milloin punaiset led-valot näyttivät pojalle kulkureitin. Christopher myös piirsi lattiaan liidulla. Ja se miten oli toteutettu esim. äidin uintikohtaus ja Christopherin avaruus-kohtaus, kun muut näyttelijät kantavat ja heittelevät. Hetkittäin esitys lähenteli modernia tanssiakin.

Koska mä en osaa olla niin kaunopuheinen, niin tässä linkki Sherlockologyn näytelmäarvioon. Mä olen paljon Twitterissä jutellut Emman kanssa, joka on yksi osa tota porukkaa... ja tykkäsi näytelmästä siis kovasti myös. Kuten myös lehdistö ja kriitikot. Seuraavat pätkät em. arvostelusta.

Instead, he is high functioning, requires clear direct instruction rather than metaphorical or slang answers in conversations, violently shuns physical contact, and is obsessed with numbers and puzzles. The fact that a neighbour’s dog lies murdered on a front lawn is just another problem to be solved to him, though his investigation will lead him down unexpected paths that will turn his world upside down.

The staging of the play itself is extraordinary. Initially quite stark and simple, the gigantic geometric flooring takes the appearance of graph paper and is coated in blackboard paint, allowing Luke Treadaway to draw across it with chalk. The set of the Cottesloe quietly expands and drops, and with the addition of expert lighting and sound design, as well as some dramatic sleight of hand, gives an instant sense of space and location through whip-crack scene transitions. Buildings and vehicles appear as basic floor plans, illuminated in white light, while coruscating Sherlock-like montages of exploding words are projected down onto the stage floor, which in turn is embedded with LED lights on the corners of the graph squares. The result is a visual riot, infused with music and dance-like choreography from the cast that cumulatively builds to a total expression of Christopher’s mindset and at times abject terror of the situations he finds himself in.


Suomalaisillakin on mahdollisuus nähdä tämä, sillä se tulee Finnkinon NT Live-sarjaan näytettäväksi. 6.9. on se virallinen esittämispäivä ainakin Briteissä mutta Finnkino ei ole vielä(kään) ilmoittanut omaa päiväänsä, onko se sama, ja missä kaupungeissa tänä vuonna näitä näytetään. Press stop, Finnkino vihdoin ilmoitti, että näyttää 17.9. tämän, myös Tampereella!! Menen ilman muuta katsomaan uudelleen, sen verran mahtava oli kyllä. Tässä vielä bonuksena BBC:n uutinen näytelmästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti